Talvi 2012

“Concierto-Sinfonietta”

Torstaina 09.02.2012 klo 19.00
Tapiolasali, Espoo

Lauantaina 11.02.2012 klo 18.00
Opistotalo, Helsinginkatu 26

Toteutetaan yhteistyössä Helsingin poliisisoittokunnan kanssa.

Kapellimestarina Veli-Antti Koivuranta
Konserttimestarina Kari Olamaa

Konserttijuliste ¬Ľ

 

__________

Teosesittelyt

Maurice Ravel: Boléro

Ranskalaisen Maurice Ravelin (1875‚Äď1937) kiistatta tunnetuin teos on vuonna 1928 s√§velletty ja kantaesitetty Bol√©ro. Teoksen historiaan liittyy kuuluisa ven√§j√§njuutalainen ballerina Ida Rubinstein, joka tilasi s√§velt√§j√§lt√§ musiikkia tulevaa balettiesityst√§ varten. Ravelin alkuper√§isen√§ teht√§v√§n√§ oli tehd√§ orkesterisovitus er√§√§st√§ Isaac Alb√©nizin pianosarjasta, mutta sen monimutkainen tekij√§noikeustilanne aiheutti ongelmia.

Pian Ravel luopui sovitusurakasta ja alkoi kirjoittaa kokonaan uutta musiikkia. Tuloksena oli Boléro, yksiosainen orkesterikappale, jonka tunnusomainen poljento ja rytmiikka pohjautuivat samannimiseen espanjalaiseen tanssiin.

Teos koostuu kahdesta 18-tahtisesta, laulunomaisesta teemasta, jotka toistuvat useita kertoja eri soittimien soittamana. Teemoja tasapainottaa ja hillitsee ryhdikäs pikkurumpusäestys, joka pysyy muuttumattomana viimeisiin tahteihin asti. Vaikka melodiset ja rytmiset aiheet pysyvät samana, Ravel pystyy luomaan soivaan kuvaan yllättävän paljon vaihtelua ja kehittelyä säätelemällä vallitsevia sointivärejä; teemaa saatetaan esim. soittaa useasta sävellajista yhtaikaa juuri tietyillä soittimilla, mikä aiheuttaa alkuperäisen melodian yläsävelsarjaa korostavan efektin.

Musiikin edetessä yhä useampi soitin liittyy mukaan tanssiin yleisdynamiikan ja intensiteetin kasvaessa tasaisesti, kunnes lopulta koko orkesteri riemuitsee täydellä voimalla eikä alun kiusoittelevasta ujoudesta ole havaittavissa jälkeäkään. Osana loppuhuipennusta tapahtuu oleellinen muutos sävellajeissa, kun alusta asti vankkana säilynyt lämmin C-duuri kirkastuu yhtäkkiä E-duuriksi. Samaan aikaan melodia irtautuu tutusta teemasta lopullisesti ja jää innoissaan piehtaroimaan uuteen, entistäkin valoisampaan ja räiskyvämpään maailmaan.

Teksti: Kari Olamaa

Joaquín Rodrigo: Concierto de Aranjuez

Vaikka Rodrigon Concierto de Aranjuez on saanut innoituksensa Aranjuezin kuninkaallisen  puutarhan loistosta, on teos sävelletty vuonna 1939 Rodrigon asuessa Pariisissa aivan Luxemburgin puiston kupeessa. Jo opiskeluaikanaan Rodrigo oli asunut useita vuosia Pariisissa ja oli taas palannut Ranskaan sisällissodan ollessa käynnissä hänen kotimaassaan Espanjassa. Vuonna 1939 sisällissodan päätyttyä ja Rodrigon palatessa toisen maailman sodan alta takaisin Espanjaan hän toi laukussaan juuri valmistuneen Concierto de Aranjuezin käsikirjoituksen.

Säveltäessään konserttoaan Rodrigo oli halunnut tuoda esiin jotain kotimaansa loistokkaasta historiasta ja viattomuudesta sekä palasi Aranjuez-konsertossaan 1500- ja 1600-lukujen Aranjuezin kuninkaallisten hovien maailmaan. Kevyet, ensimmäinen ja viimeinen osa vaihtuvine tahtilajeineen ja painotuksineen luovat renessanssin ja barokin tanssien keveyden kun taas hitaan osan teema melismoineen sekä kitaran kadenssi viittaavat selkeästi flamencoperinteeseen. Kuuluisan Adagio-osan on melankolisuudessaan spekuloitu viittaavan kenties Guernican pommituksiin tai Rodrigon vaimon Victoria Kamhin keskenmenon aiheuttamaan suruun. Oli osalla tällaisia taustoja tai ei, se on sävelletty nerokkaasti hyödyntäen kitaran ja orkesterin vuoropuhelua tuoden näin kitaran ominaisuudet selkeästi kuuluville.

Kitaristin n√§k√∂kulmasta katsottuna er√§s mielenkiintoinen yksityiskohta teoksen historiassa on se, ett√§ Rodrigo ei omistanut teosta 1900-luvun alkupuolen klassisen kitaran kiistattomalle kuninkaalle Andr√©s Segovialle vaan Regino Sainz de la Mazalle, joka my√∂s kantaesitti konserton Madridissa 1940. Segovia ei koskaan esitt√§nyt teosta, vaikka se olisi ollut t√§ydellisen sopiva h√§nen estetiikalleen. Rodrigon toinen kitarakonsertto Concierto para un Gentilhombre sek√§ soolokitarateos Tres Piezas Espa√Īolas toi omistuksillaan korjauksen t√§h√§n seikkaan ja kunnia oli palautettu Segovialle.

Teksti: Otto Tolonen

BedŇôich Smetana:¬†Moldau

Moldau, alkukieliselt√§ nimelt√§√§n Vltava, on toinen osa kuuden sinfonisen runon sarjasta M√° vlast (‚ÄĚIs√§nmaani‚ÄĚ), jonka tsekkil√§inen BedŇôich Smetana (1824‚Äď1884) s√§velsi vuosina 1874‚Äď79.

S√§velt√§j√§ oli menett√§nyt kuulonsa t√§ysin vuoden 1874 aikana ja k√§rsi muutenkin heikosta terveydentilasta, mutta onnistui kirjoittamaan tulevien vuosien aikana tunnetuimmat ja rakastetuimmat teoksensa, mm. ensimm√§isen jousikvartettonsa. Kansallisromantiikka oli tuohon aikaan suuressa suosiossa ja inspiroi taiteilijoita kertomaan eeppisi√§ tarinoita kotimaidensa vaiheista; n√§in teki my√∂s Smetana, joka sai aiheet sinfonisille runoilleen b√∂√∂mil√§isest√§ historiasta ja mytologiasta sek√§ maaseudun kauneudesta. Moldau-osa kuvaa nimens√§ mukaisesti Vltava-joen reitti√§ halki B√∂√∂min, maan etel√§isen rajan tuntumassa sijaitsevilta l√§hteilt√§ aina kauas pohjoiseen, jossa se liittyy Elbeen. Musiikissa on aistittavissa joen leveyden ja virtauksen jatkuva muuttuminen sek√§ matkan varrella ohi kulkevat yksityiskohdat: mets√§t, joissa mets√§st√§j√§t torvineen jahtaavat saalista, pienen maalaiskyl√§n huolettomat h√§√§juhlat, kuunvalossa leikkiv√§t vedenneidot, villisti kuohuvat kosket ja lopun huippuhetken√§ ylv√§s VyŇ°ehrad-linna Prahassa.

Osan pääteemalla, kauniisti kaartuvalla, surumielisellä melodialla, on pitkä historia. Useimpien lähteiden mukaan sen alkuperänä on renessanssiajan Italiassa sävelletty laulu La Mantovana, joka on aikojen saatossa levinnyt yllättävän laajalle: Smetanan käyttämän teeman sekä lukuisien eurooppalaisten laulujen ja laulelmien lisäksi mm. Israelin kansallislaulu Hatikvah perustuu samaan melodiaan.

Teksti: Kari Olamaa

LeoŇ° Jan√°ńćek:¬†Sinfonietta

M√§√§ril√§inen s√§velt√§j√§ LeoŇ° Jan√°ńćek tunnetaan tyylilt√§√§n my√∂h√§isromantikkona. Silti h√§nen musiikkinsa on paljon muutakin, mit√§ on tyylillisesti vaikea rinnastaa muihin oman aikansa s√§velt√§jiin. Vain ajatuksen tasolla voi luoda yhtym√§kohtia mm. ven√§l√§isen Modest Musorgskin ja unkarilaisen B√©la Bart√≥kin s√§vellystapaan sen omaper√§isyyden vuoksi. Jan√°ńćek otti s√§vellyksiins√§ runsaasti aineksia kansanmusiikista niin melodisesti kuin rytmisesti. Lyhyet melodia-aiheet ja rytmikuvioiden jatkuvat toistot ovat tunnusomaisia h√§nen musiikissaan. Sen harmonia sis√§lt√§√§ tonaalisuudestaan huolimatta usein ep√§tavallisia sointuyhdistelmi√§ ja riitasointuja. Jan√°ńćekin s√§vellykset ovat suuressa m√§√§rin ohjelmallisia. Yhdeks√§n oopperaa on siit√§ hyv√§ esimerkki, joista mainittakoon l√§pimurtoteoksena JenŇĮfa sek√§ my√∂hemm√§st√§ tuotannosta oopperat K√°Ň•a Kabanov√°, Ovela Kettu ja Kuolleesta talosta. N√§iden lis√§ksi Jan√°ńćek s√§velsi sek√§ orkesteri-, kuoro-, kamari- ett√§ pianomusiikkia.

Orkesterimusiikkia Jan√°ńćek kirjoitti suhteellisen v√§h√§n. Merkitt√§vimpin√§ orkesteriteoksina pidet√§√§n yleisesti Taras Bulba -rapsodiaa ja Sinfoniettaa. J√§lkimm√§inen syntyi kev√§√§ll√§ 1926. Jan√°ńćekin mukaan teoksen ohjelmallisuus kuvastaa h√§nen kotikaupunkiaan Brnoa. Avausosan fanfaarit h√§n s√§velsi alun perin tilausty√∂n√§ Sokolin voimistelujuhlia varten.¬† Niist√§ h√§n muokkasi sinfoniettaan (pieni sinfonia) er√§√§nlaisen johdannon suurelle vaskikuorolle ja patarummuille.¬† Teoksen toinen osa alkaa klarinettien nopeilla kuvioilla, jota seuraa oboeiden tanssillinen burleskiteema. Tunnelmat vaihtelevat periodeina kiihke√§sti l√§pi osan, jonka keskivaiheilla kuullaan et√§isesti avausosan motiiveja er√§√§nlaisina kaikuina. Osa p√§√§ttyy alun teeman nopeaan toistoon. Kolmas osa luo melankolista y√∂llist√§ tunnelmaa, jossa kuullaan kauniita melodioita niin jousten kuin puupuhaltimien kuten englannintorven toimesta harpun s√§est√§m√§n√§. Keskijakso alkaa pasuunoiden raskailla soinnuilla ja huilujen vastauksilla. Lyhyen v√§likkeen j√§lkeen osa etenee taistelunomaiseen ja majesteettiseen nousuun, jonka p√§√§tteeksi kuullaan eteerisesti alun tematiikkaa. Nelj√§s osa on teoksen scherzomaisin jakso, jossa trumpettien alussa esitt√§m√§ kutsuaihe sitoo ymp√§rilleen muiden vastaavat aiheet. Viides osa jatkaa edellisen osan p√§√§aihetta huilujen esitt√§m√§n√§, t√§ll√§ kertaa surullisempaan s√§vyyn. Lopuksi laaja vaskisto kertaa ensiosan fanfaarit koko orkesterin v√§ritt√§ess√§ kokonaisuutta juhlavilla trillikuvioilla.

Teksti: Veli-Antti Koivuranta