“Vanhat nuoret mestarit”
Kapellimestarina Veli-Antti Koivuranta
Konserttimestarina Heidi Ă…berg-Ylivaara
Ti 1.2.2011 klo 19.00 Opistotalon juhlasali
La 5.2.2011 klo 14.00 Opistotalon juhlasali
(vain Toivo Kuulan teokset)
Ohjelma:
Helsinginkadun Filharmonikkojen talvikonsertti oli kunnianosoitus nuorina poisnukkuneille suomalaisille säveltäjille. Heikki Suolahti, Toivo Kuula ja Ernst Mielck antoivat kukin nuoruuden teoksillaan vahvan kuvan siitä valtavasta sävellyspotentiaalista, jota voimme jäädä vain arvailemaan. Konsertissa esitetyt teokset ovat säveltäjien orkesterimusiikin helmiä. Kaikki teokset edustavat tyylillisesti kansallisromanttista musiikkiperinnettä.
Heikki Suolahti:
Sinfonia Piccola h-molli
Heikki Suolahti (1920–1936) syntyi ja asui koko ikänsä Helsingissä. Häntä pidetään yhtenä Suomen musiikin historian suurimmista säveltäjälahjakkuuksista. Traagisena voidaan pitää myös sitä, ettei hänen teoksiaan oltu kuultu julkisesti kertaakaan ennen kuolemaansa. Sinfonia Piccola h-molli tunnetaan parhaiten hänen tuotannostaan. Esimerkiksi Jean Sibelius ilmaisi ihailunsa Suolahden musiikkia kohtaan kuultuaan kyseisen teoksen ensimmäistä kertaa.
Suolahti oli jo luonnostellut uutta sinfoniaa ja oopperaa sekä muita sävellyksiä. Hän kuoli 16-vuotiaana äkilliseen sairauteen.
Sinfonia piccola on neliosainen sinfonia, jonka avaa – Sibeliuksen ensimmäisen sinfonian tavoin – kaihoisa klarinettimelodia Andante ma non troppo ennen siirtymistä Allegro moderaton pääteemaan. Osa noudattaa sonaatimuotoa, jossa esittelyjakson pääteema ja rauhallisempi sivu- teema ovat melodisesti selkeitä ja tunnistettavia. Lyhyehkön kehittelyjakson jälkeen palataan kertausjaksoon, jossa esiintyvä lopputeema perustuu esittelyn ja kehittelyn temaattiselle ainekselle. Toinen osa Andante on kahden teeman muuntelua eri instrumenttien toteuttamana.
Alkujohdannon jälkeen kuultava kansanlaulutyylinen teema nousee monien vaiheiden jälkeen osan lopussa koko orkesterin juhlavaan ylistykseen. Pääteeman väleissä kuultavat Religioso-taitteet ovat luonteeltaan hymninomaisia. Kolmannen osan Scherzo on sekä leikkisä että romanttinen. Siinä vuorottelevat kaksi kolmijakoista teemaa, joista ensimmäinen on tanssimaisen nopea ja jälkimmäinen puolestaan pastoraalityylinen haavekuva.
Viimeinen osa Andante – Allegro moderato on muodoltaan ja kestoltaan suppeahko, jossa palataan avausosan synkempään ilmaisuun ja osittain motiiveihin. Teos huipentuu oopperamaisen draamalliseen päätökseen.
Ernst Mielck:
Sinfonia f-molli osat 3 ja 4
Ernst Mielck (1877–1899) syntyi Viipurissa saksalaiseen kauppiassukuun. Opiskeltuaan pianonsoittoa 10-vuotiaasta lähtien, hänet lähetettiin vuonna 1891 Berliiniin opiskelemaan, jossa häntä opetti mm. säveltäjä Max Bruch. Hän edistyi opinnoissaan nopeasti ja sai pian esiintyä sekä pianistina että säveltäjänä.
Suomessa hänen musiikkiaan esitettiin runsaasti suurimmissa kaupungeissa, mutta jopa Berliinin filharmonikot järjestivät Mielckin musiikista sävellyskonsertin vuonna 1898. Konsertissa esitettiin sinfonia f-mollin lisäksi Dramaattinen alkusoitto ja Konserttikappale pianolle ja orkesterille. Muita hänen merkittäviä orkesteriteoksiaan ovat Macbeth-alkusoitto ja Suomalainen sarja. Koko elämänsä  huonosta terveydentilasta kärsinyt Mielck sairastui tuberkuloosiin ja kuoli tautiin sveitsiläisessä sairaalassa.
Konsertissa kuullaan sinfonia f-mollin op. 4 kolmas ja neljäs osa. Teoksesta on käytetty myös nimeä ”Satu-sinfonia”. Musiikista on helppo muodostaa ohjelmallisesti satumaisia mielikuvia. Mielckin sinfonia kilpaili yhdessä Sibeliuksen ensimmäisen sinfonian kanssa pai- kasta Helsingin filharmonisen seuran orkesterin Pariisin matkan ohjelmistossa vuonna 1900.
Kolmas osa Andante cantabile vilisee temaattisia vaikutteita niin Beethovenilta, Brahmsilta, Bruchilta, Dvořákilta kuin Humperdinckilta. Aristokraattisen alkuteeman lisäksi osan aikana esiintyvien sävellajinvaihdosten myötä tunnelmat vaihtelevat kansansävelmistä serenadityyppiseen ilmaisuun. Sinfonian finaali on muodoltaan rondo-tyylinen. Sen toistuvat teemat ovat lyhyitä ja mieleenpainuvia. Ne voivat tuoda mieleen niin böömiläisten Dvořákin ja Smetanan musiikin kuin loppua kohden saksalaisen Wagnerin oopperat. Osan lopussa kuultavan codan melodia on tyyliltään koraalimainen ja juhlava.
Toivo Kuula:
Häämarssi
Pirunpolska (Eteläpohjalainen sarja nro 1, op 9, nro 4)
Toivo Kuula (1883–1918) oli vaasalaissyntyinen. Hänet tunnetaan säveltäjänä  parhaiten laulutuotannostaan sekä  yksinlaulujen että kuoroteosten parista. Kuula opiskeli säveltämistä ja orkesterinjohtoa aluksi Helsingissä ja myöhemmin Bolognassa, Leipzigissa ja Pariisissa. Jälkimmäisessä syntyi hänen laajamuotoisin teoksensa Orjan poika sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille.
Hänen sävellyksissään toistuvat ohjelmallisesti kansanomaiset ja pohjalaiset aiheet. Kuula menehtyi surullisesti päähänsä kohdistuneesta pistoolin luodista saamiinsa vammoihin, joka tapahtui Viipurissa vapun illanvieton yhteydessä tapahtuneen sanaharkan johdosta.
Häämarssi op. 3/2 on sävelletty alun alkaen pianolle, joka on tullut suosituksi urkuversiostaan hääseremonioiden yhteydessä. Myöhemmin kapellimestari Jussi Jalas sovitti teoksen orkesterille. Teos noudattaa pientä kaksiosaista muotoa, josta ainoastaan a-taite kuullaan yleensä vihkitilaisuuksissa. Kappaleen b-taite on kontrastina herkän melankolinen.
Eteläpohjalaisesta sarjasta nro 1 op. 9 peräisin oleva neljäs osa Pirun polska on tanssi, jossa yhdistyvät erilaiset tunnetilat kuten viekkaus, murhe, raivo, uho, salaperäisyys jne. Kappaleen keskellä oleva hitaampi Trio-taite sisältää erilaisia temponvaihteluita, josta palataan alun tanssiin. Teos päätyy vähitellen kiihtyvään vauhdikkaaseen lopetukseen.
Teksti: Veli-Antti Koivuranta
